Vasta-alkajalle, ja miksei pitempäänkin treenanneelle, on tuo japaninkielinen aikidotermistö sangen hankalaa omaksua. Kun nyt ”kata” tarkoittaa olkapäätä tai sitten vakiomuotoista liikesarjaa, ”hana” on joko kukka tai nenä; latinalaisittain kirjoitetut tekstit poikkeavat toisistaan (ai-hanmi, aihanmi, ai-hammi, ai-hamni; arigato, arigatô, arigatō, arigatoo, arigatou), ja niin edespäin. Jotta hämmennys ei hevillä haipuisi, käytetään myös samoista tekniikoista useita eri nimiä: katateryotedori on sama kuin morotedori, jujigarami on myös jujinage, ryotedori voi olla myös ryotekubidori tai ryotemochi… Niin, ja onko se tekniikan suorittaja sitten nage vai tori – vai kenties jotain ihan muuta? Tietenkin jokainen harrastaja myös ääntää termit itselleen sopivalla tavalla, jopa niin että ihmettelevät Japanissa käytyään, kun paikalliset eivät tunnu osaavan omaa kieltään.

Eräs aikoinaan nuori treenaaja teki mielestään onnistuneen heiton, ja sensein palaute tuli hei: ”Osaa ei”. Uusi yritys hieman närkästyneenä, ja sama tyly vastaus. Sitten selvisi jo ilmeisen kiukustuneelle tekijälle, että tekniikka oli muutoin mallikas mutta olisi pitänyt tehdä loppulukko, siis ”osae”!

Aikido on lähtöisin Japanista, ja sen termistö kantaa sisällään pitkää kulttuurisidosta. Jos käyttäisimme pelkästään omakielisiä nimityksiä (”molemmin käsin ranteista otettuun hyökkäykseen tehtävä neljän suunnan heitto, joka tehdään hyökkääjän selkäpuolelle”), voisi harjoittelu saada tragikoomisia piirteitä varsin pian. ”Ryotedori shihonage ura” on varsin ytimekäs tekniikan kuvaus.

Aikoinaan oli kuulemma ajatuksena ohittaa termistö luetteloimalla tekniikat ykkösestä eteenpäin, ja näin virtaviivaistaa lajia: ”hyökkäystapaan neljä vastataan tekniikalla yhdeksän”. Minulla on hyllyssä yksi tuolla tavoin toteutettu aikido-opus, jonka sivuihin olen alkujärkytyksen jälkeen raapustellut kaikki tuntemani tekniikat takaisin japaninkielisiksi.

Tietty perussanasto on hyvä hallita, vaikkei japania aikoisikaan opetella. Yhtenäinen yleistermistö helpottaa tekniikoiden hahmottamista. Jos pitkä nipponinkielinen litania ei aukene, voi aina kysyä tarkennusta, jopa graduoinnin keskellä. Kun perustermit ovat joten kuten hallussa, voi jo luottavaisesti kuvitella menevänsä minne tahansa dojolle maailmalla. Youtube-senseinkin seuraaminen onnistuu yhtenäisellä termistöllä. Varoituksen sana: samannimiset tekniikat saattavat poiketa toisistaan varsin merkittävästi!

Aseisiin viehtyneille sitten aukeaa oma maailmansa, jossa pelkästään katanan eri osille on kymmenittäin nimityksiä – kuka miekkaan tarttuu, se termistöön hukkuu!

Ari katosi satamasta!
-wm